REPSAHDUS ja kuva!

Moikkamoi kaikille pienen tauon jälkeen. 

Me tosiaa oltii viikko Ruotsissa sukulaisten luona. Matka jännitti aika lailla, koska kaikki laivamatkat on ollu aina sellasii "vedetäännapatäyteenkarkkia" matka, eikä normi ruuasta tietookaa. No matka Ruotsiin päin meni hyvin. Ei karkkia ja ostin laivalta hedelmiä illaksi.  

 

Seuraavan päivän sitten kun päästiin mun tädin luokse, käytii kaupassa ja tehtiin siinä ruoka salaatin kera. Eka päivä siis takana ja syömisen kannalta kaikki ok... kunnes sit toisena päivänä tuli vaan niin kauheita houkutuksia koko aika eteen, kun toinen täti tuli kuppikakkujen kanssa ja toinen karkki lootien. Kaikki mässäilee vieressä ja siinä samassa sitten minäkin.

Sinne meni mun karkki lakko vaikka tosin kerkesin sillä olla ennästysajan 3½ kuukautta. En muista edes koska niin pitkää olisin ollut syömättä karkkia taikka herkkuja.

Kyllähän se vitutti. Joka ikinen suupala, sinne kymmenee asti, kunnes mietin että no kotona sitten taas. Niimpä viikon loma meni siinä että jos oli jotai tarjolla, niin sitä myös söin. Itse en ostannut. 

Että mua jännitti kun tultii kotia!! Mietin käynkö puntarilla maanantaina vaiko heti ku mennää kotiin (tosrtaina) No mä kävin sitten, päiväs aikaa ja kas kummaan puntari ei näyttänkää ylimääräsiä kiloja? Mä kun olin varma että niitä kertyi takas tolla matkalla.

Mies sitten sano että etteihä me ees syöty sillä reissulla paljoon.. Aloin sitte itekki kelailee et ei kyl oikeestaa syöty. Syöminen jäi melkee kolmee kertaa eli aamupala, ruoka ja iltapala. Meit oli niin iso porukka ja lapsia pyöri jaloissa lähemmäs kymmenen joka päivä ettei siinä kerken ajatella ruokaa. Ja tällää jälkeepäin ku mietin ni en mä sitä karkkiakaan mitenkää kauheesti syöny. Muutama saatoin ottaa, kunnes ne olikin jo loppu kun iso porukka oli syömässä.

Nyt vaa sit maanantaina aamulla perus punnitus kotona ja illal viel sairaalalla kun on laihdutusryhmä, niin kattoo mitä vaaka näyttää sitte.

ISO & pieni

Kauhee vauvakuume kävi tänään painaa päälle. Mietin että mä painan miltei samanverran nyt kun aloin esikoista odottaa, että miksipä ei. Leikkauks asiaa olen koittan kelaa mutta se tuntuu olean ehdoton ei tällä hetkellä?   Selasin sitten kuvia reissusta ja bongasin tämän kuvan, missä istun mieheni kanssa. EI JUMALAUTA mä vissii pyörryin itekki ku näin tän.... :(

Ei sitä itessää muka huomaa ennen ku sen kuvassa näkee. JÄRKYTTÄVÄÄ :'( Pikkasen nopeesti muuttu ajatus toisesta lapsesta.. siirty kyllä hyvin nopeesti laihdutukseen ja että saan itseni terveeksi, jotta jaksan sitten lapsien kanssa kun niitä alkaa tulemaan enempi.




Ps. en jaksa lukee tekstii läpi joten toiv saatte selvää :)