Lääkärillä käynti

Tänään mulla oli lääkärille aika + sairaanhoitajalle. Lääkärin kanssa käytiin läpi mun verikoe tuloksia, jotka oli kaikki hyvät! Mulla on ollu viime kesästä asti tulehdusarvot koholla, joka johtuu rasvamaksasta ja tällöin myös maksa arvot koholla, niin nyt uusissa tuloksissa, kummatki arvot laskussa. Maksa arvot oli täysin normaalit ja tulehdusarvot hieman koholla mutta nekin parempaa päin. Ihanaa huomata että vajaa 20 kiloa pudotusta kuitenki näkyy jossain. Jossei ulos päin (omasta mielestä) niin ainakin arvoissa. Niin ja tietysti tuo painoindeksikin kun on nyt 48.2 niin ollaa sen rajan alapuolella että olisi mahdollista leikkaa. Vuoden alussa kun se oli kuitenkin vielä 54,9.

Leikkauksesta puhuttiin. Kaikki mikä siinä mietityttää ja sano että mikää kiirehän ei ole, mutta mielellään mut leikkaisi pian, koska olen nuori ja jos en saa itse painoa pois niin oma terveys menee huonopaa suuntaa. Oma päätöshän tämä loppupeleissä on ja se tästä vaikeeksi tekeekin.

Mut ei mitää, näillä mennää, toukokuuhun asti laihdutusryhmässä ja sen jälkee laitetaa lähete eteepäin. Päätin että vien tän prosessin loppuun, ihan sinne viimiseen vaiheeseen kun mulle annetaan leikkaus aika ja silloin teen päätökseni, jos en sitä ennen ole sitä vielä tehnyt. mun pitää varmaa vetää plussat ja miinukset kehii ja mennä sen mukaa.... 

Siinä lääkärin vastaanotolle odotellessa kattelin erilaisia tuotteita mitä oli ladottu pöydälle kera isojen sokeri palojen. Ei mua niinkään toi sokerin määrä kauhistuttan, loppupeleis koska aloin kattoo noita kalori määriä. Kyllähän mä sen olen aina tienny että lähemmän tuhatta kalorii noi herkut hipoo, mutta en  ole sit sen ihmeemmin koskaa jääny laskee ja ihmettelee. Kunnes nyt, että suklaa levy, karkki pyssi ja joku mehu/limpa ILLASSA, on pelkästään   2481 kcal. Entäs siihen lisäksi päivän aikana syödyt ruuat ym! Oon kyl aika järkyttyn.  Toivon mukaan en tollaseen palaa koskaa. Mutta en mä pelkästää yhtä patukkaa osaa syödä.. joten ihan sen takia mulle tää karkki lakko, on ainoo vaihtoehto. Ainakin nyt näin alkuun!

Vuoden valittaja

Mä olen mielestäni ollu aina perus terve ihminen. Mutta mulle toi vuosi 2013 on ollu joku kirottu vuosi, koska silloin nää kaikki ihme kolotukset, säryt ja ongelmat alkoi. Tammikuussa 2013 kun alotin koulun, ei mennyt kun muutama kuukausi kun aloin nukahtelemaan koulussa, kotona, autossa. Ihan joka puolella. No siintä sitten hetken päästä sainkin tietää että mulla on uniapnea ja jo ensinmäisenä yönä kun sain c-pap laitteen käyttöön, mulla oli ihan järkyttävät selkäkivut.  No enpä tiedä vieläkää mistä ne johtuu, mutta itse ainakin luulen että kun 155kg ruho makaa yhdessä ja samassa asennossa koko yön, niin ei mikää ihme että selkää säkee? Muutamia kertoja oli selkä niin kipeä etten itse päässyt kääntämää kylkeä taikka nousemaan pois sängystä.

No minäpä vedin sitten kuukausi tolkulla buranaa koviin selkäkipuihin mikä teki sitten kovat vatsakivut. Vatsakipujen kanssa suoraan ensiapuun ja suonensisäsesti lääkettä, joka alkoi helpottaa. Eipä mulle ollu lääkärikään, joka määräsi buranaa, sanonnu mitää ettei saa yhtäjaksosest syödä sitä paljoo, joten mulla sitten oli vatsakalvo? vaurioitun ja sain siihen somac nimistä lääkettä.

No selkäsäryt jatkui ja veden välil vähä vahvempiäkin troppeja tuolt noin mitkä sitten auttoi... Aloin käymään fysioterapeutilla joka autto pikkasen. Ja kun aloin oppimaan liikkumaan toi laite naamassa niin selkäsärytkin alkoi loppua. Nyt olen kolmatta kuukautta ollu ilman lääkettä. Ihana tunne että näin 8 kk selkäsärkyjen jälkee pystyy jopa nukkumaa yönsä siihen asti että tuo pikkuinen neiti tulee herättämään eikä niin että kukutaa aamu 4-5 aikaa jo selkäkivuissa.

Nyt kun selkäkivut hellittää ja olen alkanut liikkumaan, mun polvet meinaa sanoo ittensä irti. Just se mikä edes auttais mun laihtumista, eli liikkuminen ni sitä en voi tehdä kun polvia särkee. Uimaankaan en kehtaa lähteä, mikä ois just nyt parasta mulle.

Mitähä muuta? Mä tosiaan olen kävelevä valitus kasa :D Ja voin vaa kuvitella että mun ystäviltä ja perheeltä nousee kohta savu korvista kun mun suusta ei kuulukkaan muuta, kun että mihin tällä kertaa kolottaa. En mä ole valittaja...vai olenko?

No mutta, jospas nää vaivatkin tästä kun painoa saa pois ja samalla jää valituskin vähälle..toivonmukaa! hah