Lääkärillä käynti

Tänään mulla oli lääkärille aika + sairaanhoitajalle. Lääkärin kanssa käytiin läpi mun verikoe tuloksia, jotka oli kaikki hyvät! Mulla on ollu viime kesästä asti tulehdusarvot koholla, joka johtuu rasvamaksasta ja tällöin myös maksa arvot koholla, niin nyt uusissa tuloksissa, kummatki arvot laskussa. Maksa arvot oli täysin normaalit ja tulehdusarvot hieman koholla mutta nekin parempaa päin. Ihanaa huomata että vajaa 20 kiloa pudotusta kuitenki näkyy jossain. Jossei ulos päin (omasta mielestä) niin ainakin arvoissa. Niin ja tietysti tuo painoindeksikin kun on nyt 48.2 niin ollaa sen rajan alapuolella että olisi mahdollista leikkaa. Vuoden alussa kun se oli kuitenkin vielä 54,9.

Leikkauksesta puhuttiin. Kaikki mikä siinä mietityttää ja sano että mikää kiirehän ei ole, mutta mielellään mut leikkaisi pian, koska olen nuori ja jos en saa itse painoa pois niin oma terveys menee huonopaa suuntaa. Oma päätöshän tämä loppupeleissä on ja se tästä vaikeeksi tekeekin.

Mut ei mitää, näillä mennää, toukokuuhun asti laihdutusryhmässä ja sen jälkee laitetaa lähete eteepäin. Päätin että vien tän prosessin loppuun, ihan sinne viimiseen vaiheeseen kun mulle annetaan leikkaus aika ja silloin teen päätökseni, jos en sitä ennen ole sitä vielä tehnyt. mun pitää varmaa vetää plussat ja miinukset kehii ja mennä sen mukaa.... 

Siinä lääkärin vastaanotolle odotellessa kattelin erilaisia tuotteita mitä oli ladottu pöydälle kera isojen sokeri palojen. Ei mua niinkään toi sokerin määrä kauhistuttan, loppupeleis koska aloin kattoo noita kalori määriä. Kyllähän mä sen olen aina tienny että lähemmän tuhatta kalorii noi herkut hipoo, mutta en  ole sit sen ihmeemmin koskaa jääny laskee ja ihmettelee. Kunnes nyt, että suklaa levy, karkki pyssi ja joku mehu/limpa ILLASSA, on pelkästään   2481 kcal. Entäs siihen lisäksi päivän aikana syödyt ruuat ym! Oon kyl aika järkyttyn.  Toivon mukaan en tollaseen palaa koskaa. Mutta en mä pelkästää yhtä patukkaa osaa syödä.. joten ihan sen takia mulle tää karkki lakko, on ainoo vaihtoehto. Ainakin nyt näin alkuun!

Vuoden valittaja

Mä olen mielestäni ollu aina perus terve ihminen. Mutta mulle toi vuosi 2013 on ollu joku kirottu vuosi, koska silloin nää kaikki ihme kolotukset, säryt ja ongelmat alkoi. Tammikuussa 2013 kun alotin koulun, ei mennyt kun muutama kuukausi kun aloin nukahtelemaan koulussa, kotona, autossa. Ihan joka puolella. No siintä sitten hetken päästä sainkin tietää että mulla on uniapnea ja jo ensinmäisenä yönä kun sain c-pap laitteen käyttöön, mulla oli ihan järkyttävät selkäkivut.  No enpä tiedä vieläkää mistä ne johtuu, mutta itse ainakin luulen että kun 155kg ruho makaa yhdessä ja samassa asennossa koko yön, niin ei mikää ihme että selkää säkee? Muutamia kertoja oli selkä niin kipeä etten itse päässyt kääntämää kylkeä taikka nousemaan pois sängystä.

No minäpä vedin sitten kuukausi tolkulla buranaa koviin selkäkipuihin mikä teki sitten kovat vatsakivut. Vatsakipujen kanssa suoraan ensiapuun ja suonensisäsesti lääkettä, joka alkoi helpottaa. Eipä mulle ollu lääkärikään, joka määräsi buranaa, sanonnu mitää ettei saa yhtäjaksosest syödä sitä paljoo, joten mulla sitten oli vatsakalvo? vaurioitun ja sain siihen somac nimistä lääkettä.

No selkäsäryt jatkui ja veden välil vähä vahvempiäkin troppeja tuolt noin mitkä sitten auttoi... Aloin käymään fysioterapeutilla joka autto pikkasen. Ja kun aloin oppimaan liikkumaan toi laite naamassa niin selkäsärytkin alkoi loppua. Nyt olen kolmatta kuukautta ollu ilman lääkettä. Ihana tunne että näin 8 kk selkäsärkyjen jälkee pystyy jopa nukkumaa yönsä siihen asti että tuo pikkuinen neiti tulee herättämään eikä niin että kukutaa aamu 4-5 aikaa jo selkäkivuissa.

Nyt kun selkäkivut hellittää ja olen alkanut liikkumaan, mun polvet meinaa sanoo ittensä irti. Just se mikä edes auttais mun laihtumista, eli liikkuminen ni sitä en voi tehdä kun polvia särkee. Uimaankaan en kehtaa lähteä, mikä ois just nyt parasta mulle.

Mitähä muuta? Mä tosiaan olen kävelevä valitus kasa :D Ja voin vaa kuvitella että mun ystäviltä ja perheeltä nousee kohta savu korvista kun mun suusta ei kuulukkaan muuta, kun että mihin tällä kertaa kolottaa. En mä ole valittaja...vai olenko?

No mutta, jospas nää vaivatkin tästä kun painoa saa pois ja samalla jää valituskin vähälle..toivonmukaa! hah

REPSAHDUS ja kuva!

Moikkamoi kaikille pienen tauon jälkeen. 

Me tosiaa oltii viikko Ruotsissa sukulaisten luona. Matka jännitti aika lailla, koska kaikki laivamatkat on ollu aina sellasii "vedetäännapatäyteenkarkkia" matka, eikä normi ruuasta tietookaa. No matka Ruotsiin päin meni hyvin. Ei karkkia ja ostin laivalta hedelmiä illaksi.  

 

Seuraavan päivän sitten kun päästiin mun tädin luokse, käytii kaupassa ja tehtiin siinä ruoka salaatin kera. Eka päivä siis takana ja syömisen kannalta kaikki ok... kunnes sit toisena päivänä tuli vaan niin kauheita houkutuksia koko aika eteen, kun toinen täti tuli kuppikakkujen kanssa ja toinen karkki lootien. Kaikki mässäilee vieressä ja siinä samassa sitten minäkin.

Sinne meni mun karkki lakko vaikka tosin kerkesin sillä olla ennästysajan 3½ kuukautta. En muista edes koska niin pitkää olisin ollut syömättä karkkia taikka herkkuja.

Kyllähän se vitutti. Joka ikinen suupala, sinne kymmenee asti, kunnes mietin että no kotona sitten taas. Niimpä viikon loma meni siinä että jos oli jotai tarjolla, niin sitä myös söin. Itse en ostannut. 

Että mua jännitti kun tultii kotia!! Mietin käynkö puntarilla maanantaina vaiko heti ku mennää kotiin (tosrtaina) No mä kävin sitten, päiväs aikaa ja kas kummaan puntari ei näyttänkää ylimääräsiä kiloja? Mä kun olin varma että niitä kertyi takas tolla matkalla.

Mies sitten sano että etteihä me ees syöty sillä reissulla paljoon.. Aloin sitte itekki kelailee et ei kyl oikeestaa syöty. Syöminen jäi melkee kolmee kertaa eli aamupala, ruoka ja iltapala. Meit oli niin iso porukka ja lapsia pyöri jaloissa lähemmäs kymmenen joka päivä ettei siinä kerken ajatella ruokaa. Ja tällää jälkeepäin ku mietin ni en mä sitä karkkiakaan mitenkää kauheesti syöny. Muutama saatoin ottaa, kunnes ne olikin jo loppu kun iso porukka oli syömässä.

Nyt vaa sit maanantaina aamulla perus punnitus kotona ja illal viel sairaalalla kun on laihdutusryhmä, niin kattoo mitä vaaka näyttää sitte.

ISO & pieni

Kauhee vauvakuume kävi tänään painaa päälle. Mietin että mä painan miltei samanverran nyt kun aloin esikoista odottaa, että miksipä ei. Leikkauks asiaa olen koittan kelaa mutta se tuntuu olean ehdoton ei tällä hetkellä?   Selasin sitten kuvia reissusta ja bongasin tämän kuvan, missä istun mieheni kanssa. EI JUMALAUTA mä vissii pyörryin itekki ku näin tän.... :(

Ei sitä itessää muka huomaa ennen ku sen kuvassa näkee. JÄRKYTTÄVÄÄ :'( Pikkasen nopeesti muuttu ajatus toisesta lapsesta.. siirty kyllä hyvin nopeesti laihdutukseen ja että saan itseni terveeksi, jotta jaksan sitten lapsien kanssa kun niitä alkaa tulemaan enempi.




Ps. en jaksa lukee tekstii läpi joten toiv saatte selvää :)

kipeenä

Kiitos viime postaukseen tulleista kommenteista. Saa aina lisä tsemppiä & inspistä laihduttamisee!!

Tosin, sain eilen vatsataudin ja odotanvaa että missä vaiheessa tää tauti puskee ylös yläkautta kun oksettaa niin mahottomasti. Mietinpähän vaa että mitä tässä söis ja jois nyt, tälläsen taudin kanssa. Tähän mennessä on kaikki pysyn sisäl.. Ei tosin tee yhtää mitää mieli syödä, eikä oikein uskallakkaan. Mut alkaa kroppa tarttee vähä sokerii kun pienest tärinäs täs makaan ja kirjottelen. 

Eilen oli taas punnituspäivä ja vaaka näytti tasan -18 KILO!

En oikein osaa uskoa itse tota tulosta, kun en ole KOSKAAN laihduttanut noin paljon. Mutta kyllä tuntuu ihanalta, kun puntari alkaa kallistumaan koko aika enempi siihen suuntaa kun aloin esikoistani odottamaan (130kg)

Aamusta kävin huviksee vaa'alla taas, ihan vaa tän vattataudin takia niin -20kg pamahti rikki. No mutta, sille nyt olikin selitys, että päivän ja yön ainaka olis 2kg lähten. et saa nähä mihin suuntaa se tosta kallistuu.

Tälläsiä terveisiä täältä vaihteeks.

Ajatuksia tulevasta ja laihdutuksesta

Kuva kopioitu keventäjä.fi

Ekaa kertaa mulla sellanen fiilis et nyt heitän hanskat tiskii!! Mä olen nyt kuukauden? nutrannu ja toi salaatti alkaa maistuu niiiiin puulta, et ei vois vähempää kiinostaa. Mun tekee mieli tuoretta ruis leipää ja kunnon ruokaa.

Sit lähtää 19 päivä vielä viikoksi ruotsiin sukuloimaan. Jännittää ja mietityttää mitä siintä tulee. Mä vetelen nutrilettei?? kun meillä olisi tarkotus mennä mun siskon luokse. 22 päivä olis leipomon avajaiset, missä mun sisko töissä. Niin ja se laivamatka.

Tälläsiä mietteitä. kova inspis mulla on edelleen laihduttaa, mutta toi nutrilett??

Toiseks, mä en taas vaihteeks tiiä mitä ajattelisin tosta leikkaus jutusta. Nyt taas sillä fiiliksellä että joo en todellakaan ole menossa siihen. Mitä se syöminen on leikkauksen jälkeen? Samanlaisestihan mun pitäisi syödä ilman laikkaustakin. 

Ylipäätänsä mua surettaa ja itkettää, miten on voinu päästää ittensä tälläseks. Oman kropan mikä on vaan tän yhden elämän sulla. Mennyttä ku ei saa takas mikä ärsyttää vielä enempi. Sitten sitä koittaa ettii syitä, miksi mun omat vanhemmat ei sanonnu mulle että laihduta, vai sanoiko?  Miksi mies suhteet on ollu niin hankalia että syönny sitten vaa suruun. Miksi, miksi miks.. liikaa kysymyksiä ja muiden syyttelyä omassa päässä. Kaipa mä olen itte tän aiheuttan ja nyt kärsin.

Ja sitten seki vielä, kun saa nää kilot karistettua, niin se ylimääränen iho mikä roikkuu. Se roikkuu reisissä, vatsassa, käsissä, perseessä. Mitä hittoa mä niille teen?  Tuntuu että että mulla tulee olee vaa sellanen leikelty vartalo, joka ei ole mun oma.

Sekavaa tekstiä, mutta nää pyörii päässä ja te muut saatte valitettavasti kuulla mun avautumisia, koska kavereille en näitä jaa. Ainakaan näitä kaikkia asioita.

Mites muuten, tietääkö teijän läheiset, perhe ja ystävät että ootte ollu leikkaukses taikka jossai kiristysleikkauksis mitä näin nyt on, jos siis ollu sellaselle tarvetta.?

ps. huomatkaa tossa alhaalla on noita palikoita missä voi kertoa lyhyesti mitä mieltä olitte postauksesta.