 |
| Kuva kopioitu keventäjä.fi |
Ekaa kertaa mulla sellanen fiilis et nyt heitän hanskat tiskii!! Mä olen nyt kuukauden? nutrannu ja toi salaatti alkaa maistuu niiiiin puulta, et ei vois vähempää kiinostaa. Mun tekee mieli tuoretta ruis leipää ja kunnon ruokaa.
Sit lähtää 19 päivä vielä viikoksi ruotsiin sukuloimaan. Jännittää ja mietityttää mitä siintä tulee. Mä vetelen nutrilettei?? kun meillä olisi tarkotus mennä mun siskon luokse. 22 päivä olis leipomon avajaiset, missä mun sisko töissä. Niin ja se laivamatka.
Tälläsiä mietteitä. kova inspis mulla on edelleen laihduttaa, mutta toi nutrilett??
Sit lähtää 19 päivä vielä viikoksi ruotsiin sukuloimaan. Jännittää ja mietityttää mitä siintä tulee. Mä vetelen nutrilettei?? kun meillä olisi tarkotus mennä mun siskon luokse. 22 päivä olis leipomon avajaiset, missä mun sisko töissä. Niin ja se laivamatka.
Tälläsiä mietteitä. kova inspis mulla on edelleen laihduttaa, mutta toi nutrilett??
Toiseks, mä en taas vaihteeks tiiä mitä ajattelisin tosta leikkaus jutusta. Nyt taas sillä fiiliksellä että joo en todellakaan ole menossa siihen. Mitä se syöminen on leikkauksen jälkeen? Samanlaisestihan mun pitäisi syödä ilman laikkaustakin.
Ylipäätänsä mua surettaa ja itkettää, miten on voinu päästää ittensä tälläseks. Oman kropan mikä on vaan tän yhden elämän sulla. Mennyttä ku ei saa takas mikä ärsyttää vielä enempi. Sitten sitä koittaa ettii syitä, miksi mun omat vanhemmat ei sanonnu mulle että laihduta, vai sanoiko? Miksi mies suhteet on ollu niin hankalia että syönny sitten vaa suruun. Miksi, miksi miks.. liikaa kysymyksiä ja muiden syyttelyä omassa päässä. Kaipa mä olen itte tän aiheuttan ja nyt kärsin.
Ja sitten seki vielä, kun saa nää kilot karistettua, niin se ylimääränen iho mikä roikkuu. Se roikkuu reisissä, vatsassa, käsissä, perseessä. Mitä hittoa mä niille teen? Tuntuu että että mulla tulee olee vaa sellanen leikelty vartalo, joka ei ole mun oma.
Ylipäätänsä mua surettaa ja itkettää, miten on voinu päästää ittensä tälläseks. Oman kropan mikä on vaan tän yhden elämän sulla. Mennyttä ku ei saa takas mikä ärsyttää vielä enempi. Sitten sitä koittaa ettii syitä, miksi mun omat vanhemmat ei sanonnu mulle että laihduta, vai sanoiko? Miksi mies suhteet on ollu niin hankalia että syönny sitten vaa suruun. Miksi, miksi miks.. liikaa kysymyksiä ja muiden syyttelyä omassa päässä. Kaipa mä olen itte tän aiheuttan ja nyt kärsin.
Ja sitten seki vielä, kun saa nää kilot karistettua, niin se ylimääränen iho mikä roikkuu. Se roikkuu reisissä, vatsassa, käsissä, perseessä. Mitä hittoa mä niille teen? Tuntuu että että mulla tulee olee vaa sellanen leikelty vartalo, joka ei ole mun oma.
Sekavaa tekstiä, mutta nää pyörii päässä ja te muut saatte valitettavasti kuulla mun avautumisia, koska kavereille en näitä jaa. Ainakaan näitä kaikkia asioita.
Mites muuten, tietääkö teijän läheiset, perhe ja ystävät että ootte ollu leikkaukses taikka jossai kiristysleikkauksis mitä näin nyt on, jos siis ollu sellaselle tarvetta.?
ps. huomatkaa tossa alhaalla on noita palikoita missä voi kertoa lyhyesti mitä mieltä olitte postauksesta.
Mites muuten, tietääkö teijän läheiset, perhe ja ystävät että ootte ollu leikkaukses taikka jossai kiristysleikkauksis mitä näin nyt on, jos siis ollu sellaselle tarvetta.?
ps. huomatkaa tossa alhaalla on noita palikoita missä voi kertoa lyhyesti mitä mieltä olitte postauksesta.
Alkuun en kertonut kellekään että olen leikkaukseen menossa. Pidin pitkän tauon blogissanikin, että sain palikat päässäni järjestykseen. Mutta Nutriletit on ollu ihmisillä suvussani tiedossa päivällisillä toiset söi ihania ruokia, minä vedin nutrilettia ja kaalia:) Tuo sun kirjoitus kuulostaa kyllä tutulle. Minä päädyin leikkaukseen oman jojolaihdutuksen myötä ja haluan olla lapsieni ja perheeni elämässä vielä tulevaisuudessakin. Haluan, että jojoilu loppuu, oloni kevenee ja sairaudet antavat tilan terveellisemmälle loppuelämälle, mitä minulla ei ole odotettavissa, ellei paino putoa. Ovella kolkuttelee jo monta muuta uutta sairautta entisten lisäksi. Kyllä se puulle maistuu välillä. Mutta ei auta. Tähän on ittesä päästänyt, ja tähän sotaan on nyt lähtenyt, joten mun oma suunta on vaan pärjätä Nutriletilla. Mullon vain ja ainoostaan tuo suklaa mitä voin makunsa puolesta käyttää. Sen lisäksi kukkakaalia, parsakaalia, keräkaalia, raejuustoo, rahkaa...vettä, sokeritonta kolaa otan joskus (ummetukseen). Kylläpä maha toimii hyvin sitten. Joten nyt sun kannattaa päättää: mikä on sun tavoite ja mennä sen mukaan :) Multa kysyivät jojoiluhistoriikin katsottuaan ravintoterapeutilla ja lääkärissä tätä:Saatko pysymään painosi pienempänä tulevaisuudessakin, ettei nouse taas tuplaten, jos onnistut omillasi laihduttamaan monta kymmentä kiloa ? tsemppiä päätöksen tekoon ja päätöksiin mitä ikinä se sitten onkin! Pääasia, että sinä itse olet päätökseesi tyytyväinen:) Ja reissuun Nutriletit mukaan. Rohkeesti vaan, jos sen tien valitset.
VastaaPoistaNiihän se on ettei kukaan sitä ruokaa mun suuhun ole mätänny, taikka pitänny kiinni ettet sä lenkille lähde :D Mutta kiitos kommentista.
PoistaSä oot hyvässä vauhdissa, joten älä luovuta. Itse en nutraisi tms. vaan lähtisin hitaaseen, mutta varmaan painopudotukseen tavallisella ruualla ja liikunnalla. Mutta ymmärrän, että nopea laihtuminen tuo motivaatiota. En vaan itse jaksaisi.
VastaaPoistaOletko lukenut Dr Philin Painonpudotushaasteen? En syö kuten siinä, mutta siinä kirjassa on tosi hyviä ajatuksia. Mä sain niistä motivaation laihtumiseeni.
Tsemppii!
Kiitos vinkistä, tuosta kirjasta. Pitääkin kattella jos saisi jostai lainattua. :)
PoistaSitäkin olen tässä miettinny että mitä sitten kun nutrilett loppuu, ettei vaa ala salakavalasti tulee kiloja takas.
Minä olen kertonut läheisilleni, että olen menossa leikkaukseen. Leikkaukseen haluan myös siksi, että jos vaikka saisinkin painoni laskemaan muutoin, niin saisinko sen pysymään siellä?
VastaaPoistaLeikkaus ei ole kuitenkaan se oikotie.
Mitä olen keskustellut leikattujen ihmisten kanssa, niin ihan tavan ruokaa he syövät, vain kovin pieniä annoksia. Toiset syö silloin tällöin herkkuja, toiset ei ollenkaan koska tulevat kovin kipeäksi siittä.
Tsemppiä!